Me allekirjoittaneet olemme tänään pitämässämme kokouksessa, professori Lauri Pihkalalta luvan siihen saatuamme, päättäneet perustaa yhdistyksen vaalimaan hänen esittämiään ideoita ja hänen luomiaan perinteitä. Yhdistyksen nimi on Tahko Pihkala -seura. Samalla yhdistykselle on hyväksytty liitteenä olevat säännöt sekä valittu sen ensimmäiseen valtuustoon:
puheenjohtajaksi sosiaalineuvos Esko Palmio ja jäseniksi professori Lauri Pihkala, varatuomari Carl Olaf Holmen, toimittaja Stig Häggblom, ylitarkastaja Leena Jääskeläinen, osastopäällikkö Heikki Klemola, toimittaja Sulo Kolkka, diplomi-insinööri Osmo Niemelä, sosiaalijohtaja Erkki Palolampi, asianajaja Juhani Salmenkylä, lainopin kandidaatti Teemu Salonen, lääkettieteen lisensiaatti, lääkintöneuvos Heikki Savolainen ja lehtori Jukka Vuolio sekä seuran johtokunnan puheenjohtajaksi johtaja Esko Sarvikas ja jäseniksi varatuomari Seppo Hieta, rehtori Tapani Ilkka, toimitusjohtaja Pertti Karvonen ja pääsihteeri Mauri Oksanen.
Helsingissä, lokakuun 10. päivänä 1979
Suomen Urheiluopisto
Suomen Suunnistusliitto
Suomen Latu
Suomen Salamapalloliitto
Suomen Pesäpalloliitto
70-luvun lopulla oli Suomen Urheiluopiston johdon keskuudessa esitetty ajatus perustaa ”Tahko Pihkala -säätiö”. Sen tehtävänä olisi Tahkon ajatusten, ideoitten ja aikaansaannosten kunnioittaminen sekä niiden toteuttaminen ja vaaliminen. Silloinen rehtori Tapani Ilkka esitteli ajatuksen 91-vuotiaalle Lauri Pihkalalle talvella 1979. Pihkala antoi suostumuksensa, ja ehdotusta lähdettiin toteuttamaan.
Tuolloin urheiluelämää ja sen uskottavuutta nähtiin heikentävän useat ideologiset ja eettiset ongelmat, liittyen esimerkiksi mihin ja mihin. Niin kutsuttu ”Urheilun uskonpuhdistus” oli tarpeellinen. Tahkon ajatukset urheilumme parhaaksi oli saatava säilymään ja elämään.
Seuran perustava kokous pidettiin Helsingissä 10. lokakuuta 1979. Perustajiksi kutsuttiin yhteisöt, joilla oli erityisen läheiset yhteydet Tahkoon. Lisäksi paikalla oli Tahkon itse luetteloima lista henkilöitä, joiden hän toivoi muodostavan seuran ensimmäisen valtuuston.
Seuran toimintaperiaatteet julkaistiin pian perustamisen jälkeen. Periaatteita ja toimintaa luonnehdittiin kymmenen vuotta perustamisen jälkeen, vuonna 1989 näin:
”Tahko Pihkala -seura on luonteeltaan aatteellinen yhdistys, jonka tarkoituksena on vaalia professori Lauri Pihkalan urheiluun ja muuhun liikuntakulttuuriin liittämää ideologiaa ja pyrkiä sen säilyttämiseen aikakausien vaihtelussakin, urheilun ulkoisen kuvan muuttuessakin, niin että sen sisäinen ydin pysyisi terveenä!
Tahko Pihkala -seuran toiminta-alueena on koko Suomi, mutta sillä ei ole, ainakaan vielä, paikallisia alaosastoja, vaikka ns. solujen muodostamisesta eri puolille maata on ollutkin aika ajoin keskustelua.
Urheiluelämä ja urheilujen luonne on muuttunut Tahko Pihkalan vaikuttajavuosien aikana. Urheilu on saanut todella laajan kansainvälisyyden leiman, se on samalla kaupallistunut, muuttunut viihteeksi. Mutta toisaalta me tunnemme nyt urheilun paremmin, sekä hyviltä että huonoilta puoliltaan. Urheilun ei ole voinut maailmankuvan muuttuessa säilyä samanlaisena, mutta sen harjoittamisen peruslähtökohta – ihmisen tarve liikkua – on yhä sama kuin luonnonkansojen keskuudessa.
Vaikka Tahko Pihkala -seuran jäsenyyteen pääsemiselle asetetaan tietyt kriteerit, ei se voi olla vain tarkoin samanmielisten muodostama suljettu yhteisö, vaan seuralla tulee olla halu levittää reilun pelin henkiä koko liikuntakasvatuksen kenttään. Seuran on pyrittävä ja sen tulisi pystyä osoittamaan urheilussa ne arvot, joiden kohdalla ei ole tinkimisen varaa. Tahko Pihkala -seuran aatteellinen perusta on aikamme käytännöllistä urheilufilosofiaa, joka osoittaa, että urheilussa on muitakin ja syvällisempiä arvoja kuin materiaalinen ja taloudellinen hyöty.
Tahko Pihkala -seuraan kuuluu jäseninä urheiluelämämme eturivin henkilöitä; eri puolilta maata jäseniksi kutsuttuja ja alueellaan vaikuttavia naisia ja miehitä, jotka jo jäsenyysehdokkuutta käsiteltäessä on seuran valtuuston taholta arvioitu ”Tahko-henkisiksi”. Onko tämä samanhenkisyys toiminnan rikkaus, jonka avulla seuran ja Tahkon ideologiaa voidaan tehokkaasti viedä ”kaikkeen maailmaan”, kunkin urheilulajin peruspisteeseen saakka, vai onko yksituumaisuus johtamassa sisäänlämpiämisilmiöön, joka ei johda ulospäinsuuntautuvaan ”lähetystyöhön”.
Mikä jäseniä sitten tuohon lähetystyöhön velvoittaa? Kun jäsenehdokkaalle ilmoitetaan valtuuston päätös mahdollisuudesta liittyä seuraan, tiedustellaan häneltä samalla, tahtooko hän urheilun parissa toimiessaan pyrkiä toteuttamaan Tahkon kunnioittamia periaatteita, mm. reilun pelin periaatetta. Mikäli jäsenehdokas vastaa jäsenkutsuun myöntävästi, hänet kutsutaan seuran toimintaan ja hänelle annetaan jäsenkirja. Se sisältää Tahkon Testamentin eli keskeiset Tahkon ajatukset urheiluelämämme suunnasta ja tavoitteista. Jäsenen antama myönteinen vastaus ei ole mikään vala eikä edes juhlallinen vakuutus, mutta se antaa seuran johdolle kuitenkin merkin asianomaisen henkilön halusta toimia seuran edustaman ideologian hengessä ja sen hyväksi.
Tahko Pihkala -seura pyrkii toteuttamaan tavoitettaan myös edistämällä kansainvälistä kosketusta Tahkon esittämän reilun pelin hengessä. Tähän mennessä on seuraan kutsuttu jäseneksi ulkomaisia henkilöitä, jotka ovat olleet Tahko Pihkalan ystäviä ja jotka kotimaassaan edustavat samaa urheilun ideologiaa, joka oli Tahkon koko elämäntyön sisältönä. Tällaisia Tahkon ystäviä on seuran jäseninä Ruotsista, Saksan Liittotasavallasta, Sveitsistä ja USA:sta. Näin siis Tahko Pihkala -seuran näkemyksen mukaan eivät kansallisuusrajat ole fair play -ideologiaa erottavia muureja, vaan tämän ideologian tulee yhdistää eri kansallisuuksia taistelemaan yhteistoimin aitourheilun säilyttämisen puolesta!
Tärkeintä Tahko Pihkala -seuran toiminnassa on kuitenkin toiminta oman maan urheiluelämän säilyttämiseksi kansallisella pohjalla, kuten Tahko edellytti, ja sen sisäisen hengen vahvistamiseksi tehokkaalla valistustyöllä. Muutoin urheilumme kansallinen pohja hämärtyy, sen omaleimaisuus häviää ja jää pian vain Tahko Pihkalan luoman pesäpallopelin varaan! Siksi on tärkeätä, että Tahko Pihkala -seuran jäsenistöön kuuluu, niin kauan kuin on mahdollista, Tahkon aikalaisia, joilla on todellinen, usein ehkä nostalaginenkin käsitys hänen ideologiansa perimmäisestä sisällöstä. Mutta yhtä tärkeätä, ja siitä on ajoissa huolehdittava, on saada jäsenistöön nuorempaa urheilujohtaja- ja opettajapolvea, jonka vastuulla käytännössä suoritettava kasvatustyö on!
Tahko Pihkala -seura on perustamisvaiheessaan ottanut vastatakseen arvokkaasta perinnöstä, jonka Tahko jätti tälle ja tuleville ikäpolville. Seura joutuu olemaan usein ”huutavana äänen”, kuten Tahko itsekin aikanaan oli, mutta Tahko Pihkala -seura ei voi kuitenkaan asettua korokkeelle tai ”saarnastuoliin” ja vain osoittaa sormella: tuossa on ongelma, hoitakaa se! Seuran taholla tiedetään, että urheilulla on ongelmansa: kaupallistuminen, ammattilaisuus (sala- tai julkinen), doping, urheilijain kauppaaminen, väkivalta jne. Näiden ongelmien ratkaisemiseen ei riitä yksin Tahko Pihkala -seuran aktiivinenkaan toiminta, sananjulistus, apostolintehtävän suorittaminen. Niiden ratkaisuun tarvitaan kaikkia yhteiskunnan tahoja, sillä urheilu ei ole suinkaan eristetty tai etuoikeutettu osa yhteiskuntaelämää, vaikka se on eräs tärkeimmistä, elämää säilyttävistä osista. Tästä periaatteesta Tahko itse piti kiinni ja siitä saa voimansa myös Tahko Pihkala -seura.”