Liikkumisen lisäämiseksi tarvitaan näyttöön perustuvia toimia

Suomen mediatilaa hallitsee sotaan ja siihen liittyvien ilmiöiden päivittäinen uutisointi. Menneisyyden syvyyksistä on noussut esiin uhkakuvia, jotka tuntuvat ajankohtaisilta ja samankaltaisilta menneiden tapahtumien kanssa. Suomi on, kaukaa viisaasti ja historian opettamana, sekä varustautunut itse maansa puolustamiseen että hakenut NATO-jäsenyyttä. Mutta ovatko maanpuolustajat kykeneviä toimimaan vaativissa olosuhteissa vihollista vastaan?

Suomessa, kuten monissa ”kehittyneissä länsimaissa”, vallitsee liikunnan vastainen kehityssuunta, vaikka suuri osa kansasta harrastaa liikuntaa ja urheilua enemmän kuin tarpeeksi. Liikunta on välttämätöntä toimintakyvyn ylläpitämiseksi, mutta sen määrä on vähentynyt väestötasolla. Vähäinen liikkuminen ilmenee erityisesti kävelystä vieraantumisena. Mukavuudenhaluisten kansalaisten käyttöönottamat laitteet ja kulkuneuvot vähentävät fyysistä aktiivisuutta, kun liikkuminen paikasta toiseen sujuu helpommin eikä liikkuessa hengästy. Viime vuosina yleistyneet sähköpotkulaudat ovat varoittava esimerkki siitä, että kävelyaskelten määrä vähenee entisestään.

Arkiliikunnan vähentyminen on väestötutkimuksin todettu. Korona-pandemia johti etätyöskentelyn lisääntymiseen, joka puolestaan vähensi työmatkaliikuntaa. Kansalaisten fyysinen kunto on rapautunut niin, että se vaikuttaa merkittävällä tavalla ihmisten työssä jaksamiseen ja lisää elintapasairauksia. Maailman terveysjärjestö WHO listaa vähäisen liikunnan neljänneksi suurimmaksi elintapasairauksien aiheuttamien kuolemien riskiksi.

Maanpuolustuskorkeakoulun tutkimuksessa selvitettiin Kaartin jääkärirykmentissä palvelleiden varusmiesten fyysistä ja henkistä soveltuvuutta. Palvelukseen hyväksytyt soveltuivat terveytensä puolesta hyvin varusmiehiksi, mutta runsas kymmenesosa karsiutui silti joko ennen sen alkamista tai ensi viikkoina erilaisista terveyssyistä. Puolustusvoimat on toteuttanut kuntotestejä palvelukseen astuneille vuodesta 1975. Tulokset osoittavat varusmiesten painon nousseen suhteessa pituuteen ja aerobisen kunnon heikentyneen koko mittaushistorian ajan.

Puolustusvoimain henkilökunnalla ja erityisesti ammattisotilailla on lakisääteinen velvollisuus ylläpitää tehtäviensä edellyttämää kuntoa ja ammattitaitoa. Heidän fyysistä kuntoaan seurataan vuosittain. Suomen maanpuolustus pohjaa reserviin, jonka fyysisestä kunnosta ei ole kattavaa tietoa. Maanpuolustuskorkeakoulu arvioi, että noin puolella reserviläisistä on sodan ajan tehtäväänsä nähden liian heikko kestävyyskunto, hieman yli puolella riittävä lihaskunto ja vain joka kolmas harrastaa terveytensä kannalta riittävästi vapaa-ajan liikuntaa. Samanaikaisesti poliisikoulutukseen on vaikea saada riittävästi pääsyvaatimukset täyttäviä opiskelijoita. Vuosina 2022 ja 2021 tarjolla oli 400 opiskelupaikkaa, joille voitiin hyväksyä 255 ja 281 henkilöä.

Opiskelijoiden liikuntaliitto (OLL) julkaisi vuonna 2021 liikuntapoliittisen linjapaperin, jonka mukaan ”liian moni opiskelija ei liiku terveytensä kannalta riittävästi, tarkemmin sanoen 70 prosenttia opiskelijoista”. OLL painottaa opiskelijoiden liikkumisen lisäämisen olevan mahdollista, jos siihen panostetaan kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Myös koululaisten tilanne on huolestuttava. Uusimpien MOVE!-mittausten mukaan noin 40 prosentilla 5.- ja 8.-luokkalaisista fyysinen toimintakyky on tasolla, joka voi vaikeuttaa arjessa jaksamista ja heikentää oppimistuloksia.

Vaikka kansalaisten fyysiset valmiudet ovat väestötasolla heikentyneet, kuuluu Suomen maanpuolustuskyky Euroopan maiden parhaimmistoon. Tilanne ei ole vielä hälyttävä, mutta korjausliike tarvitaan. Kaikenikäisten kansallista liikuntasuositusta pitäisi korjata niin, että sydäntä on rasitettava päivittäin kunnolla hengästyttävällä ja hikoiluttavalla liikunnalla. Jos pystyy liikkumaan päivittäin periaatteella ”tunti suksilla”, kykenee hyvin osallistumaan useankin tunnin pituiselle laturetkelle tai Lapin vaellukselle.

Hyvät ratkaisut ja toimenpide-ehdotukset ovat kullanarvoisia. Esimerkkejä, ehdotuksia ja toimintamalleja on esitetty jo menneinä vuosikymmeninä. Heikki Klemolan teos Kansa liikkeelle (Edita 1998) ja hänen toimittamansa Tahkon Latu – Lauri Pihkala eilen ja tänään (LTS 1962) ovat yhä lukemisen arvoisia. Ratkaisuna nousee kuin itsestään esille valtakunnallisen kuntoliikunnan neuvottelukunnan perustaminen tehtävänään laatia ja käynnistää toimenpideohjelma, jolla kansalaisten fyysinen kunto saadaan nousuun.

Neuvottelukunnan saatua työnsä tehdyksi tulisi perustaa valtakunnallinen kuntoliikuntajärjestö kokonaan uudelta pohjalta, koska olympiakomitea ei näytä pystyvän edistämään laaja-alaisesti liikkumista. Uuden järjestön yksinomaiseksi tehtäväksi tulisi määrittää kansalaisten fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen kunnon ja toimintakyvyn kehittäminen tukemaan kansanterveyttä, maanpuolustuskykyä ja yleistä hyvinvointia.

Kari L. Keskinen, LitT, ft

Kirjoittaja toimi Liikuntatieteellisen seuran pääsihteerinä vuosina 2004–2017. Hän on Tahko Pihkala -seuran hallituksen jäsen.

Juttu ilmestyi alun perin Liikunta & Tiede lehdessä 1/2023