Tahkon Turpakäräjät 2013

21.2.2013 Tanhuvaaran urheiluopistolla istutut Tahkon Turpakäräjät puuttuivat lasten hiihtolomien viettoon.

Syyttäjänä toimi Marja-Sisko Pihl otsikolla:
”Hiihtolomat ovat hiihtämistä varten”

 

SYYTTEET ”TAHKON” PERUSAJATUKSEN UNOHTAMISESTA

80 vuotta sitten Lauri ”Tahko” Pihkala oli huolissaan koululaisten (ja heistä kasvavien aikuisten) fyysisestä kunnosta ja hiihdon tulevaisuudesta. Hän ajoi läpi ajatuksen hiihtolomasta, liikunnallisesta tauosta koulutyöhön. Mitä hän mahtaisi ajatella nyt? Tauko koulutyöhän on tarpeen, mutta kuinka se käytetäänkään?

 

1. YLEISET, yhteisesti ja yleisöllekin mietittäviksi
Suomalainen sisu on kadonnut.

Rasitusta ei kestetä, hikeä ei siedetä ponnistamisen ilosta puhumattakaan.

  • Hiihtoloma on vain lomaetuus muiden joukossa: vain pieni osa koululaisista (perheistä) käyttää sen hiihtämiseen ja/tai aktiiviseen ulkoilukeskeiseen toimintaan.
  • Kansainvälisyys on näivettänyt suomalaisten oman liikunta- ja urheiluperinteen ja tehnyt siitä kaupallisuuden ja muotivirtausten ohjaamaa sirpaleista toimintaa.
  • Hiihtoloma, hiihtäminen ja liikunta ovat muuttuneet viihteeksi viihteen joukkoon – salilla tai TV-sohvalla/nettituolilla.
  • Suomalaisen luonnon ja perinteisten liikuntatapojen mm. matkailullista merkitystä ei nähdä riittävästi.
  • Stressilääkkeitä popsitaan, vaikka liikkuminen voi olla halpaa ja joskus ilmaistakin hoitoa.

 

2. OPETUSHALLITUS
Koulujen opetussuunnitelmat ja tuntijako sekä muutamat peruskoulun myötä omaksutut käytänteet suosivat sohvaperunoiksi kasvamista.

  • Liikuntaa on liian vähän (ja sirpaleista) pohjan luomiseksi koko iän kestävään liikunnalliseen elämäntapaanSinänsä hyvä peruskouluun siirtyminen toi myös ongelmia. Se vähensi omakohtaista (ja kodin) vastuuta: lähtökohtahan oli aluksi, että kaikki – myös liikuntavälineetkin – ovat koulusta. Miten sitten muuna aikana hiihdetään, luistellaan, pelataan, jos henkilökohtaisia välineitä ei ole? Nykyisten peruskoululaisten vanhemmat ovat peruskoulun kasvatteja.
      • Vaikka tiedetään, että liikkuvilla lapsilla/nuorilla myös koulumenestys on ok: liikunnan minimimäärä pitäisi kaikilla tasoilla olla vähintään 3 viikkotuntia (2+1 h eli kaksi kertaa viikossa), liikuntataitojen oppimisen herkkyyskaudella enemmän, että ennätettäisiin oikeasti oppia taitoja ja omaksua tapoja.
      • Eikö suunnitelmissa pitäisi koulut velvoittaa siihen, että oppilailla on oltava liikuntaa hajautetusti läpi lukuvuoden? Esim. lukiolaisten yhteinen (kaikkien ohjelmaan kuuluva) liikunta saattaa olla yhden lukiovuoden kahden jakson aikana. Miten käy liikunnallisen elämäntavan?
  • Onko opetushallitus tehnyt mitään sen eteen, että hiihtolomaa käytettäisiin sen alkuperäiseen tarkoitukseen? Olisi syytä palata juurille ja antaa hiihtotehtäviä.

 

3. OKL
Ponnistamisen riemua ja perinteisten Suomeen soveltuvien lajien hallintaa ja opetustaitoa kaivataan.

Parhaassa taitojen oppimisiässä olevilla oppilailla ei ole riittävästi aikaa eikä ammattitaitoista opetusta/ohjausta taitojen ja tapojen omaksumiseen.

  • Aineopettajat tulevat vasta yläkouluun, kun oppilaat ovat jo 13-vuotiaita.
      • Luokanopettajien voimavarat eivät riitä monien aineiden ohessa myös liikunnan perustaitojen/-lajien monipuoliseen opettamiseen.
  • (Liikunnan)opettajien ote lipsuu ja annetaan periksi viihteelle ja lyhytjännitteisyydelle.
      • Suuri kiusaus antaa periksi viihteelliselle pelailulle perustaitojen (juokseminen, hiihtäminen, hyppääminen, heittäminen) harjoittamisen kustannuksella.
      • Välitunneilla ei mennä ulos, eikä ole tekemistä.

 

4. URHEILUOPISTO
Valmennusajattelu vie huippujen etsintään, kilpaurheilu korostuu.

  • Pohditaanko opistojen ammatillisessa koulutuksessa kilpaurheilun ja suuren enemmistön muunlaisen liikunnantarpeen suhdetta?
  • Kilpailun, menestyksen korostamista painotetaan liikunnallisten lasten kohdalla varhain.
      • Lapsia ohjataan yhden lajin harjoitteluun jo kovin aikaisin. Kuitenkin huiput saattavat olla ”liian huipulla”, kaukana. Riittääkö motivaatio sitten mihinkään liikuntaan?
  • Aikuisväestössä on jo paljon liikunnallisesta ja luontokeskeisestä elämäntavasta ja samalla hiihdosta vieraantuneita. Miten opistot vastaavat tähän haasteeseen?
      • Urheilu/liikuntaopistoja on monia, mutta hiihdon edistäminen ei erityisesti näy monenkaan ohjelmassa.
      • Nähdäänkö opistoissa vaivaa hiihtolomien toteuttamiseksi?

 

5. LIIKKUVA KOULU
Liikunnan lajivalikoima on jo nyt liian laaja. Liikunnan lisääminen kouluissa ei tarvitse uusia lajeja vaan uusia toimintatapoja.

  • Vuodenaikojen antamat, liikuntaan motivoivat mahdollisuudet eivät näy riittävästi opetuksessa/harrastuksissa ja niiden monipuolisuudessa. On liian paljon sisätoimintaa.
  • Kolmannelle sektorille ladataan suuria odotuksia. Kolmas sektori – seurat ja yhdistykset ovat harrastustoimintaa.
  • Kouluilta puuttuu lähiliikuntapaikkoja.
  • Muoti ja viihteellisyys vaikuttavat vahvasti siihen, mitä tehdään.
  • Kun/jos kokeillaan sitä ja tätä pikkuisen, ei ehdi muodostua pysyviä tapoja.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.